Arvonlisävero pinnallisesti

Pitääkö tuollaiseen olla jotkin viralliset siivoojan tutkinnot vai voiko toiminimen perustaa jos on vain itseopiskellut siivousta lukemalla kirjoja?, Ylilauta 2/2020

Ennen toiminimen perustamista pitää miettiä arvonlisäveroa.

Verohallinto mainostaa kotisivuillaan niillä kuuluisilla kissankorkuisilla kirjaimilla kuinka se keräsi vuonna 2018 yhteensä 69 miljardia euroa veroja. Vuonna 2019 veropotti oli 70,3 miljardia euroa. Suuri osa siitä kertyi henkilöasiakkaiden tuloveroina.

Irwin Goodman haistatteli verottajalle vuoden 1976 laulussaan, ja sai sen myötä biisinsä radion soittokieltoon, kuinka ”valtiovalta osaa vain verottaa”. Se ajatus pitää paikkansa myös meidän aikoinamme. Itse asiassa arvonlisävero on niin iso potti valtiolle, ettei ole syytä odottaa sen häviävän. Jos taianomaisesti sormia napsauttamalla saataisiin vaikkapa bensiinin hinnasta pois kaikki verot (arvonlisävero ja polttoainevero) — ne muodostavat karkeasti sanottuna kaksi kolmasosaa bensan hinnasta — silloin valtio menettäisi valtavasti verotuloja. Se tulonmenetys olisi korvattava jotenkin, mutta miten? Vastaus on: ei mitenkään.

Verorahoilla pidetään niin sanotusti valot päällä.

”Mutta mitä se ’alv. 24 %’ oikein tarkoittaa?”

Älähän hätäile! Ensin käsillä olevaa teemaa pitää pohjustaa. Suomessa Kreikan tapaan yleisimmin tavataan tuo prosenttiluku 24 kun jotakin kulutustavaraa ollaan tilaamassa. Kreikassakin yleinen alv.-kanta on 24 prosenttiyksikköä. Ruotsissa, Tanskassa ja Kroatiassa se on 25 % ja Unkarissa jopa 27 prosenttia.

”Niin, niin, mutta mitä se tarkoittaa?”

No joo, on tietysti turhauttavaa saada vastaan seinällinen tekstiä, joka on kuin poliitikon suusta, tai näppäimistöstä. Entinen presidenttimme Mauno Koivisto oli kuuluisa siitä, kuinka hän pystyi puhumaan varttitunninkin luritellen niin abstraktilla tavalla, ettei kuulijalle välttämättä käynyt selville mitä hän oikein tahtoi sanoa. Se on tietysti ärsyttävää, mutta tässä asiassa on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää konteksti. Tässä pitää ajatella länsimaisen suorapuheisen, heti asian ytimeen töksähtävän lähestysmistavan sijaan niin kuin aasialaiset, kuten japanilaiset: kun otetaan potretti henkilöstä, henkilö näytetään kuvassa osana ympäristöään. Sen ympäristön avulla saadaan selville millainen henkilö on. Vastaavasti länsimaissa potretti on tyypillisesti niin rajattu, ettei kuvassa näy henkilön ympärillä olevia asioita. Samaan tapaan arvonlisäverosta kirjoittaminen, koen, edellyttää siihen elimellisesti linkitettyjen asioiden vatvomista.

Sehän on kulutusvero. Se vero maksetaan vain kun jotain on kulutettu. Se lisätään esimerkiksi polttoaineen hintalappuun, kuten myös savukkeisiin, alkoholijuomiin, ajoneuvoihin, makeisiin ja limppareihin. Kuten edellä sanoin, iso osa katulampuista valaisee isoa osaa maanteistä kiitos valtiolle kerättyjen kulutusverojen.

Ikkuna tulevaisuuteen: Euroopan Unionin pyrkimyksenä on fiilata unioniin kuuluvien maiden arvonlisäverokannat yhteneviksi. Sillä halutaan helpottaa kaupankäyntiä eri jäsenmaiden välillä. Halutaan lisäksi helpottaa verojen keräämistä. EU kutsuu tätä projektia "harmonisoimiseksi".

Arvonlisäveroa yritykset, kuten toiminimiyrittäjät, maksavat oma-aloitteisesti. Veroa maksetaan valtiolle. Mikäli yrityksen liikevaihto on alle kymppitonni per tilikausi, ei arvonlisäveroa tarvitse maksaa, ellei yritystä ole rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi. Mainittuun 15 000 euroon saakka arvonlisäverovelvollinen yritys saa huojennuksena tilittämänsä alvarin. Osittaisen huojennuksen — siitä käytetään virallisemmin nimitystä alarajahuojennus — saa alle 30 000 euroon asti. Eli täysimääräisen alv.:n joutuu yritys tilittämään mikäli edellä mainittu summa saavutetaan tilikauden aikana.

Yleinen arvonlisäverokanta nousi nykyiseen 24 prosenttiin vuonna 2013. Lukijalle mainittakoon, että yleisen verokannan lisäksi on käytössä kolme muuta pienempää verokantaa (14 %, 10 % ja 0 %). Arvonlisäverosta kokonaan vapautettuja palveluita ovat esimerkiksi terveyden- ja sairaanhoito, arpajais- ja rahapelipalvelut, sekä kiinteistöjen ja osakehuoneistojen myynti ja vuokraus. Edellisistä verokannoista ylivertaisesti tärkein on yleinen arvonlisäverokanta. Mainittakoon vertailun vuoksi, että Virossa ja Venäjällä yleinen alvikanta on 20 %, kun taas Ruotsissa ja Norjassa se on 25 %.

Pikavinkki: Alv-numero muodostetaan yritystunnuksesta. Y-tunnuksesta otetaan ensin väliviiva pois ja sitten sen alkuun laitetaan maakoodi FI. Näin esimerkiksi Näkövammaisten liitto ry:n yritystunnus 0202748-5 muuntuu alv-numeroksi: FI02027485. Alv-numeroa kutsutaan englanniksi VAT numberiksi ja ruotsiksi joko momsnummeriksi, tai... ääh, kouluruotsin hankaluus palautuu mieleen, mutta ei auta. Se on: mervärdesskattenummer. Mikäli lukija haluaa tuplavarmistaa, että alvinumero on kirjoitettu oikein, ja että se ylipäänsä on voimassa, sen voi tehdä tällä Euroopan komission systeemillä: http://ec.europa.eu/taxation_customs/vies/vatResponse.html. Koska alv-numeron kaksi ensimmäistä merkkiä tarkoittavat maakoodia, voidaan helposti nähdä onko yritys esimerkiksi virolainen (EE-alkuinen) tai ruotsalainen (SE-alkuinen).

Arvonlisäverorekisteriin ilmoittautunut toimariyrittäjä joutuu lisäämään laskuihinsa alv.:n. Se on yleensä 24 %. Tässä on tietysti plussia ja miinuksia. Jos ajatellaan, että toiminimellä on ostettu Verkkokauppa.comista 549,9 euroa maksava läppäri, siitä itse laitteen osuus on 443,47 € ja alv.:n määrä on 106,43 €. Tuon veron osuuden voi vähentää toiminimen alv-tilityksestä. Mutta mitä jos toiminimellä ei osta tietokonetta Verkkokauppa.comista, vaan jostain käytettyjen tavaroiden liikkeestä, kuten kirppikseltä: pitääkö käytetystä tavarasta maksaa arvonlisävero? Sitten pitäisi miettiä vuoden 2020 alussa voimaan astuneita muutoksia EU-tavarakaupan arvonlisäverotuksessa. Tietysti näissä asioissa paras tiedon lähde ei ole Titteli.fi-sivusto vaan oma kirjanpitäjä tai tilitoimisto, tai sitten — ja tunnun pyörivän tämän aiheen äärellä kuin kuu Telluksen ympärillä — liittyminen OP Kevytyrittäjäksi, tai tilin avaaminen Ukko Pro’hon.

OP Kevytyrittäjä ja Ukko (Pro)

OP Kevytyrittäjänä saa oman yritystunnuksen. Sitä kautta voi myös luoda ja lähettää laskuja. Palveluun rekisteröityneen kevytyrittäjän maksettavaksi koituu ainoastaan 5 % + alv. per maksettu lasku. Tuossa on sellainen täky, että yli 30 000 euron edestä laskuttamalla saa loppuvuoden ajan ilmaiseksi. Ukko Pro’sta olen kirjoittanut aika paljon muillakin artikkelisivuilla (esim. siinä missä katsotaan miten paljon yrittäjän pitää laskuttaa saadakseen 2500 palkkaa). Sen vuoksi tarjoan tällaista likelle liippaavaa infopötköä:

Ukko.fi:n jäseneksi liittymällä ei tarvitse miettiä arvonlisäveroasioita. Se hoitaa alv- ja ennakkoperintärekisteriasiat, vakuutukset, vähennyskelpoisten kulujen rouskuttamisen, kirjanpidon, saatavien perinnän, palkanmaksun jne. Palvelumaksu on hyvin likelle samaa luokkaa kuin OP Kevytyrittäjät -palvelussa, mutta sitä ei peritä per lasku vaan per palkanmaksu: palkan nostaminen on 5 % + alv. Se, kannattaako tuohon palveluun liittyä, riippuu omista numeroista. Niitä numeroita voi syöttää tähän Kevytyrittäjän tulolaskuriin: https://extra.ukko.fi/tools/salary-calculator.

Muutama sana alarajahuojennuksesta

Yritys voi hakea arvonlisäveron alarajahuojennusta OmaVerossa (www.omavero.fi) kerran vuodessa. Sitä voi hakea myös takautuvasti jopa kolmen vuoden takaa, mutta tässä asiassa Titteli.fi-sivuston tekijää parempi tiedonlähde on kirjanpitäjä, tai tilitoimisto. Kuten edellä on todettu, saa max. 15 000 euron liikevaihdolla koko sen tilikauden arvonlisäveron alarajahuojennuksena. Siinä tapauksessa huojennusta ei tarvitse laskea. Huojennus tarkoittaa verohelpotusta pienyritykselle. Se ei ole veronkiertoa, vaan täysin legitiimi toimenpide. Yritysmuodolla ei ole väliä, ainoastaan liikevaihdolla.

Valtuuta asiantuntija tekemään veroasiat

Kirjanpitäjä hoitaa yrittäjän veroasiat Suomi.fi-valtuutuksella. On suositeltavaa antaa valtuutus y-tunnuksen avulla vaikka sen voi tehdä myös henkilötunnuksella. Tässä asiassa pitää olla tarkkana ettei kirjanpitäjälle vahingossa anneta valtuutusta tarkastella omia henkilökohtaisia verotietoja. Yksityiskohtaiset valtuutusohjeet voi katsoa tästä PDF-tiedostosta. Siinä esitellään vaihe vaiheelta tilanne, jossa yritys antaa tilitoimistolleen valtuuden hoitaa yrityksen puolesta sen asioita.

Lyhyesti sanottuna: ensin Suomi.fi-sivustolle kirjaudutaan joko nettipankin tunnuksilla tai mobiilivarmenteella. Kirjautumisen jälkeen siirrytään Valtuudet-osioon. Sitten klikataan painiketta, jossa lukee: Asioi yrityksen puolesta. Avautuvalla sivulla pitäisi näkyä sininen nappula, jossa lukee: Anna valtuus. Valtuustyypiksi valitaan Asiointivaltuutus (henkilöllä tai yrityksellä on oikeus asioida tämän yrityksen puolesta). Seuraava vaihe on määritellä kirjanpitäjä, jota valtuutus koskee. Klikataan nappia, jossa lukee: Lisää yritys. Sen jälkeen täytetään lomakkeen tiedot ja klikataan sinistä Seuraava-nappia kunnes prosessi on valmis.