Toiminimen ja yrittämisen budjetoiminen
Tietysti haluan tehdä tästä tekstipötköstä mahdollisimman koukuttavan. Sen on oltava sopivassa suhteessa viihdyttävä että informatiivinen. Huomaan monesti ruvetessani kirjoittamaan jostakin kiinnostavasta aiheesta, että se rönsyilee. Niin lienee käynyt tämänkin firman budjetointia käsittelevän tekstin kanssa. Nimittäin ennen kahvinkeittimen virtanapin napsautusta tajusin meidän pääasiassa kevytyrittäjinä toimivien tahojen edustavan sitä Kummelit-huumoriryhmän laulamaa “välimallin jätkää”. Googlettamalla edellinen hakutermi löytyy vastaukseksi, että viittaan edellisellä Kummelien lauluryhmän Kari ja Karvattomien esittämään hittiin. Siinä luritellaan muun muassa, että: Toiset on tyhmiä, toiset on fiksui, minä oon siltä väliltä
. Kevytyrittäjä kun ei ole ison yrityksen pulkassa, eikä toisaalta myöskään suksi yksityisenä elinkeinonharjoittajana.
Y-tunnuksella toimittaessa ollaan monesti umpihangessa juuri budjetoinnin vuoksi, vaikka sitä on tehty tuhansien vuosien ajan. Muinaiset sumerilaiset elelivät jossain nykyisen Irakin alueella ja jättivät jälkeensä valtavasti nuolenpääkirjoituksella ikuistettuja, koppuraksi poltettuja savilevyjä. Iso osa niistä liittyy finanssiasioihin; tablettien joukossa on paljon kuitteja osoitukseksi esimerkiksi viljan ja karjan myymisestä. Kirjanpitoa ja inventointia varten he valmistivat myös savisia poletteja. Kirjanpitoa on siis harjoitettu ainakin 7000 vuotta. Ynnääminen ja miinustaminen ei kaikesta huolimatta ole juurtunut ainakaan allekirjoittaneen geeneihin, mutta sitä voi selitellä esimerkiksi seuraavalla:
Bisnesten budjetoiminen sisältää paljon muuttujia. Ehken ole edes tunnistanut kaikkia niitä muuttujia, sillä fanitan muuttujia enemmän vakioita — ohjelmointivitsi, ba-dum-tss… No joo, yritän seuraavassa kirjoittaa tarkemmin mitä kaikkea toiminimen budjetoiminen sisältää. Tämä on sellainen aihe, josta otan mieluusti vastaan palautetta. Palautelomake ja sähköpostiosoite on laitettu Palaute-osioon, jonne pääsee joko klikkaamalla tuota linkitettyä sanaa tai napauttamalla jostain tuolta yläpuolella violetin väristä nappia. Aihe on siis:
Budjetoimisen yrittäminen
Koska teen töitä pääasiassa perslihaksilla ja osittain myös pienillä harmailla aivosoluilla, pystyn rajaamaan budjettini ulkopuolelle ison liudan erilaisia kuluja ja kustannuksia. Webistä käsin toimiva henkilö harvemmin tarvitsee esimerkiksi varastotilaa. Joka tapauksessa sellainen lukija, joka haluaa absorboida tästä muistiinpanosta jonkin hyödyllisen pointin, ja soveltaa sitä omaan elämäntilanteeseensa, sellainen voisi olla tällainen:
Aloittavan yrittäjän muistilistalla, sen ensimmäisellä sijalla, pitäisi olla liikeidea ja sitä täydentävä liiketoimintasuunnitelma. Sen laatiminen auttaa hahmottamaan tällä sivulla käsiteltävää talouspuolta. Yksi pyrkimys taloussuunnitelman tekemisessä on tunnistaa millaisia kuluja liiketoiminta todennäköisesti sisältää.
Tee liiketoiminnan ja henkilökohtaisten kulujen välille selkeä ero. Joidenkin asioiden kohdalla se on helppoa, kuten markkinoinnin kohdalla, mutta kuinka on jos kuvioihin tulee tietokone ja sen ohjelmistot, kännykkä ja sen puhelinliittymä, auto ja sen menovesi…
Huomioi, että korkeintaan 850 euron arvoisia alvittomia (yrityksen käyttöön tehtyjä) hankintoja kutsutaan pienhankinnoiksi ja niitä voi saada kuluvan verovuoden aikana saada verotuksessa vähennyskelpoisiksi enintään 2500 euron edestä.
Budjetointia ohjelmallisesti
Niin yksityisenä ihmisenä kuin yrittäjänäkin voi tuloja ja menoja selkeyttää hyödyntämällä sitä varten tehtyjä kännykkäohjelmia. Esimerkiksi ohjelmointifirma Real Bytesin iOS- ja Android-laitteille julkaisema Money Manager -niminen applikaatio, eli appi, on hyvin suosittu vaihtoehto. Se on tarkoitettu lähinnä yksityishenkilön rahavirran hahmottamiseen. Sen ilmaisversio voi sisältää mainoksia ja osaa ilmaisversion ominaisuuksista on rajoitettu. Laitteen täysversio maksaa vitosen.
Oulun Seudun Uusyrityskeskus ry on julkaissut Yritystulkki-sivustolla YT23 Kassabudjetti -ohjelman. Se on saatavilla Microsoftin Exceliin ja ilmaiseen LibreOfficen Calc-taulukkolaskentaohjelmaan. Ohjelma ei toimi selainpohjaisella Google Sheetsillä.
No, äkkivilkaisun perusteella lähes pystysuoran oppimiskäyrän sisältävän YT23 Kassabudjetin avulla näet milloin vyötä pitää kiristää ja milloin voi löysätä
. Tässä ohjelmassa on hyvin paljon ominaisuuksia. Ne on järjestetty neljälle välilehdelle:
- Kassabudjetti
- Myynti- ja tuotanto-ostot
- Kiinteät kulut
- Markkinointibudjetti
Ohjelman ensi kertaa avaavan käyttäjän on ensimmäiseksi syytä tsekata sen Esimerkki-välilehden sisältö.
Periaatteessa Yritystulkki-nettisivua kannattaa yrittämisestä kiinnostuneen henkilön lueskella muutenkin, mutta enintään 1,5 minuutin vuorokausiannoksina. Yritystulkki on kuin tiedon lumivyöry, jonka jäljiltä yrittäjäkandidaatti huomaa olevansa kaulaansa myöten erilaisten kulujen ja kustannusten hautaama — yritän tällä sanoa, ettei firman perustamista vasta ajattelevan jantterin tarvitse miettiä kuinka paljon käyntikortin painatus maksaa, tai kuinka paljon tili tyhjenee Kaleva-lehdessä mainostamisesta, tai edes haalarien pesukustannuksia.
Titteli.fi-sivuston tekijä on sitä mieltä, että kaikki maailman asiat voidaan laittaa siihen sarakkeeseen, josta käy ilmi firmalle koituvat kustannukset, mutta se sarake kannattaa pitää mahdollisimman tyhjänä. Vähemmän on enemmän. Kuten Michael Scott kerran sanoi: Cluttered desk means a cluttered mind, and an empty desk means an…
Tulojen ja menojen hahmottamisen voi tietysti aloittaa loogisesti funtsimalla mitkä ovat todennäköiset tulojen lähteet per kuukausi. Siitä voi jatkaa kiinteisiin menoeriin, eikä kannata unohtaa satunnaisia kuluja. Joissain kuluissa ei ole tarkkaa hintalappua, joten niiden ennakoiminen voi olla hankalaa. Satunnaisiin kuluihin voi lukea esimerkiksi vikaantuneen työkalun. Edelliseen kategoriaan voi lukea myös kertaluonteiset hankinnat, kuten aikaisemmin mainitun tietsikan ja siihen tarvittavien ohjelmistolisenssien hankkimisen.
Kuluesimerkkejä
Kiinteisiin kuluihin voi kuulua esimerkiksi vuokra, pankkilaina, palkat tai osingot, nettiyhteyden, tilimaksut, kännykkäliittymän, nettisivujen ylläpidon, kirjanpitäjän ja vakuutusmaksut.
Kuluja pitäisi tietenkin voida maksaa jollain lailla. On kokonaiskuvan hahmottamisen kannalta fiksua selvittää miten paljon rahaa on luvassa kun myydään vaikka yksi tuote, tai palvelu. Jos rahavirta sisäänpäin on suurempi kuin kulut ovat, voi jäljelle jäävälle rahalle keksiä jonkin funktion:
Laitetaanko se säästöön? Taikka maksetaanko sillä lainoja? Ehkä rahan voisi sittenkin jättää tilille pahan päivän varalle, ja se voikin olla erinomainen ratkaisu jos toimiala on kausiluonteinen. Siitä esimerkkejä ovat kesäkahvilan pitäjä ja joulupukin porona esiintyminen.
Numeroiden laittaminen toistensa perään ja niiden erottaminen jollain plus- tai miinusmerkillä ei ole hirveän hankalaa. Hankalaa sen sijaan on miettiä mitä numeroita on luvassa. Ajattelepa jos rupeat myymään kännyköiden suojakoteloita ja -näyttöjä. Perustat sitä varten nettikaupan. Et tarvitse sitä varten varastoa, kun koko tuotekatalogi mahtuu olkkarin kirjahyllyyn. Sitten käy niin hauskasti, että nettikauppa saa asiakkaakseen kirppiksen pitäjän, joka haluaa myydä suojakuoria omassa myyntitelineessään. Tuosta kirpparimyyjästä tulee merkittävin asiakkaasi. Mitä tapahtuu jos menetät hänet? On syytä tehdä ajatuskoe, jossa selvitetään kuinka tärkeimmän asiakkaan menettäminen vaikuttaa lopputulemaan.
Konsti ennakoida yllättävät kulut, esimerkiksi rikkoutuneen työkalun uusiminen, on noudattaa yhden prosentin sääntöä. Yhden prosentin sääntö tarkoittaa säännöllisistä tuloista prosentin laittamista sivuun pahan päivän varalle. Esimerkiksi jos saat noin 2500 euroa kuukaudessa ansioita yritystoiminnasta, siitä 25 euroa jemmataan. Tässä ajatus on, että työkalu ei välttämättä mene rikki vuoteen, kahteen tai kolmeen, mutta ennen pitkää niin voi käydä, tai tapahtuu jotain muuta odottamatonta, ja silloin aktivoidaan 1 %:n hätäkassa. Jokaisella on yllättäviä kulueriä, mikäli heillä on yksi tai useampi seuraavista: kroppa, auto, työkalu. Jokin niistä reistaa ennemmin tai myöhemmin.
Ironista onkin, että Valtiovarainministeriö ei prossasääntöä tunne eikä osaa talousarviota pitää balanssissa. Sen rakentama valtion budjetti on kerta toisensa jälkeen niin vahvasti miinusmerkkinen, että jos Suomi olisi yritys, se pitäisi laittaa velkasaneeraukseen. Valtion budjetti kuluvalle vuodelle lisää 2,2 miljardia euroa velkaa entisen päälle. Vanhaa velkaa on otettu ripsakat 109 miljardia euroa.